Ai että, eilinen brunssi rakkaan ystäväni Annan kanssa päättyi jotenkin kummallisesti pieneen kierrokseen alennusmyyntien rääppiäisissä. En ollut vieläkään tullut käyneeksi Samujin uudessa liikkeessä Pohjoisesplanadilla, joten nyt päätimme piipahtaa siellä. Ja tietenkään sieltä ei sovittelematta päästy ulos. :)

Alennusmyyntien viimeisiä kappaleita roikkui vielä rekeissä joitakin yksittäisiä kokoja ja kiinnitin heti huomiota maailman pehmoisimmalta näyttävään neuletakkiin. Tuotelappu osoitti, ettei ollut ihmekään, että se sekä näytti että tuntui maailman pehmeimmältä, sillä materiaali on 85% kashmiria ja 15% kid mohairia. Olen tuota samaa neuletta hypistellyt aiemminkin, mutta hintalappu hillitsi tuolloin sovitteluhaluja. Nyt harmahtavan beige neule oli alennettu puoleen hintaan ja päätin huvikseni kokeilla sitä, vaikka kokolappu sanoi L. Hämmentävää, mutta neule ei näyttänyt yhtään isolta! Sen malli on tuollainen vähän lyhykäinen ja L-koossa siitä tuli vain vähän tarkoitettua väljempi. Tuumasin, että pidin mallista mahdollisesti tuollaisena löysänä jopa enemmän ja kannoin Maailman Pehmeimmän Neuleen onnellisena kotiin.

Mutta sinne Samujin paperikassiin eksyi jotain muutakin… Muutamat kevät-uutuudet olivat nimittäin jo ilmestyneet liikkeeseen ja ikkunalaudalla tököttivät söpöimmät pitkään aikaan näkemäni kengät. Ne näyttivät oikeastaan joltakin tohveleiden, nauhakenkien ja jumppatossujen risteytykseltä ja niiden väri oli ihan huikea, sellainen hohtavan pronssinen. Yleensä Samujin kengissä pieninkin koko on ollut minulle liian iso, joten ajattelin tyytyä vain ihastelemaan noita söpöläisiä. Myyjä kuitenkin vinkkasi, että juuri tästä mallista kaikki ovat näyttäneet ostavan normaalia kokoaan isommat, joten päätinpä sitten sovittaa kenkiäkin. No nehän olivat mahtavat: näyttivät suloisilta ja tuntuivat siltä, kuin olisi melkeinpä pelkät sukat jalassa. Ja hintakin oli varsin kohtuullinen, kun miettii, mitä kaikenlaisten kauppaketjujen nahkakengistä saa pulittaa. Nämä nimittäin maksoivat vain hiukan päälle 100 euroa. Ihan vielä noiden tossukoiden aika ei ole säiden puitteissa, mutta ajattelin pukea ne keväämmällä pillifarkkujen kaveriksi, ja ehkä hameidenkin. :)

Vinkiksi vielä muillekin, että nopeat ehtivät vielä tehdä noita ale-löytöjä Samujin liikeestä tai sitten samoja aarteita on myynnissä myös Samujin verkkokaupassa! :)

En ole oikein nuoruusvuosieni jälkeen ollut seinäkalenteri-ihmisiä – tai ainakaan nykyiseen kotiimme sellainen ihan perinteinen seinäkalenteri ei oikein sisustuksellisesti istu parhaiten. Innostuin kuitenkin ennen joulua My o My:ssa, kun bongasin sieltä UrbnCalin hauskan kalenterin, jonka jokainen päivämäärä on valokuva jonkun helsinkiläisen talon katunumerosta. Kunkin kuukauden katunumerot ovat jostakin tietystä kaupunginosasta, joten itseään voi huvittaa vaikka etsimällä kalenterista tutun näköisiä kylttejä. :)

Ihastuin kalenterin ideaan niin, etten oikeastaan miettinyt kauheasti, mihin tuo kalenteri kotona sitten parhaiten asettuisi. Kotiin päästyäni totesin, että tähän asuntoon eivät oikein edelleenkään ne perinteiset seinäkalenterit ehkä sovi, mutta onneksi aiheeseen liittyen löytyi inspiraatiota blogimaailmasta! Dansa i Neon -blogin Matti oli päätynyt ostamaan tämän saman kalenterin ja hänen esimerkkinsä innoittamana levittelin minäkin kaikki kalenterin lehdet seinälle yhtä aikaa näkyviin. Meillä onkin tässä olohuoneessa ollut yksi seinä vähän tyhjillään ja vailla jotakin. Niinpä siitä tuli nyt sitten kalenteriseinä. :) Ja koska nuo kalenterijulisteet on kiinnitetty seinään teipillä, ne saa helposti pois koska vain ilman näkyviä jälkiä, jos tähän ideaan jossain vaiheessa kyllästyy. Kiitos siis Matille vinkistä! :)

Kerroin pari viikkoa sitten, kun kävin testaamassa yhden parhaista ystävistäni kanssa monen vuoden suunnittelun jälkeen kahvila Villipuutarhan brunssin. Meillä oli niin mukavaa siinä herkutellessa, että päätimme ottaa uusiksi nyt parin viikon päästä, mutta tällä kertaa suuntasimme toiseen paikkaan herkuttelemaan. :) Kävin viime kesänä kerran Uudenmaankadulle ilmestyneessä suloisessa Fleuriste-kahvilassa ja olin siitä lähtien halunnut käydä siellä uudelleen, joten nyt sitten menimme sinne Annan kanssa yhdessä. Paikassa minusta ihastuttavinta on sen omaperäinen konsepti, jossa on yhdistetty samaan pikku-putiikkiin suloinen, ranskalaistyylinen kahvila ja kukkakauppa. Mikä voisikaan olla parempi paikka sekä herkkuja että kukkia rakastavalle! :)

Muistan viime kesäiseltä visiitiltäni Fleuristeen, että siitä jäi fiilis kuin olisi ollut ulkomailla. Vitsailinkin Annalle, että tulimme käymään brunssilla Pariisissa. ;) Fleuristessa on tarjolla viikonloppuisin sekä yksittäisiä herkkuja, aamiaista että brunssia. Me valitsimme ilman muuta vaihtoehdoista runsaimman eli sen brunssin, johon sisältyi luomujogurttia, kahvi/tee/kaakao, luomu-omenamehua, salaatti sekä jälkiruoka. Tänään salaattina oli avokado-lohi-salaattia, mutta minä “kala-vammaisena” pyysin josko tilalle voisi saada jotakin muuta. Asiassa ei ollut mitään ongelmaa ja minä sain tilalle herkullisen kasvissalaatin ja Annakin tuunasi annokseensa kalan tilalle lihaa.

Nuo herkkusalaatit tehdään tuoreista, Hakaniemen hallista haetuista aineksista tosiaan siinä ihan nenän edessä ja oli mukavaa, että annoksista sai tuunattua mieleisiään. Ja tuoreus todella maistui! Pohdimme Annan kanssa siinä ihan ääneen, että salaati maistui siltä kuin se olisi juuri jostain omasta puutarhasta käyty hakemassa ja myös tomaatit olivat ehkä parhaita ikinä syömiäni, nam. Lopuksi saimme valita jälkkärivaihtoehdoista, joita olivat itse tehdyt Rumebergin minitortut sekä sitruunainen juustokakku. Taktisesti valitsimme molemmat eri jälkkärin ja jaoimme ne, niin pääsimme sitten maistelemaan molempia. Runebergin tortut olivat ihania, mutta se juustokakku räjäytti potin aivan täysin. Totesimme yhteen ääneen, ettemme ole KOSKAAN syöneet niin pökerryttävän hyvää juustokakkua! Se suorastaan suli suussa, aah! Oikeasti parasta ikinä syömääni juustokakkua, ja hurmaavinta asiassa on vielä se, että tuolla kaikki tehdään itse. :)

Voin siis todella suositella Fleuristea tunnelmoijille, jotka arvostavat kaunista miljötä, hyviä raaka-aineita ja itse tehtyä herkullista ruokaa sekä kivaa konseptia, joka tuo herkkuhetkeen myös ihanaa kukkasten tuoksua ja silmäniloa. Paikka on varsin pieni ja periaatteessa sinne ei tarvitse pöytävarausta, mutta halutessaan sellaisenkin voi tehdä. Minä soitin varmuuden vuoksi tänä aamuna ja sain varmistettua meille pöydän, kun halusimme ehdottomasti juuri Fleuristeen. :) Super-bonus paikalle tulee vielä maailman suloisimmasta Lily-labbiksesta, joka rentona makoili kahvilan lattialla ja nautti olostaan. 9-vuotias rouva nautti suunnattomasti innokkaiden koirafanien rapsutuksista ja joka kerta sen ohi kävellessäni se kellahti vihjailevasti selälleen, josko muutama masurapsutus heltiäisi. :D Kertakaikkisen ihana paikka! Tuumasimme, että voisimme taas parin viikon päästä ottaa uuden brunssin testaukseen, mutta saa nähdä. Voi olla, että se juustokakku vetää meidät vielä takaisin Fleuristeen monen monta kertaa.

Palasin siis projektissa takaisin lähtöpisteeseen ja ajattelin, että ei varmaankaan auta kuin alkaa tutkiskella erilaisia kangasvaihtoehtoja ja ehkä suunnata johonkin pienempiin verho- ja kangaskauppoihin, josko niistä löytyisi se mieluinen kangas. Olimme toissa viikonloppuna ystäväni Annan kanssa brunssilla kahvila Villipuutarhassa ja siellä kiinnitin huomiota paikan ihaniin verhoihin ja tapetteihin. Brunssihetken jälkeen ei auttanut kuin mennä kysymään, että mistä nuo kauniit kuosit olivat peräisin. Sain kuulla, että kyseessä olivat Sandersonin kankaat ja tapetit, jotka oli hankittu Aletta-sisustusliikkeestä. Kotiin päästyäni ryhdyin tutkimaan Aletan nettisivuja ja tuumasin, että sinne on päästävä.

Tällä viikolla sitten suuntasin Lauttasaareen Aletan toimipaikkaan tutustumaan heidän valikoimaansa. Se kankaiden, kuosien ja värien paljous oli jotakin ihan ällistyttävää, että minulla vierähti myyjän asiantuntevissa käsissä peräti kaksi tuntia niitä mallikirjoja selaten. Totesin, että joudun tulemaan liikkeeseen asumaan ehkä viikoksi, jotta ehdin tutustua kaikkiin tarjolla oleviin mahdollisuuksiin – sain luvan tulla, jos haluaisin. :D Haha. Tuntui ihan uskomattomalta, että vanhimmat tarjolla olevista kuoseista ovat peräisin jostain 1800-luvulta ja noita mallikirjoja on liikkeessä varmaan satoja. Tuli muuten myös aikamoinen hinku tapetoimiseen, kun näin myös kaikki tarjolla olevat tapettivaihetoehdot. Mutta päätin, että hoidetaan nyt ensin tämä verhoprojekti ja mietitään tapettiasioita sitten.

Myyjä kertoi, että tarvittaessa he voivat tarjota myös sisustussuunnittelijan palveluita, mutta koska minulla oli aika selkeä mielikuva siitä, minkä tyyppistä tyyliä haluaisin, tuumasimme ettei ulkopuolista apua tarvita. Minulla oli aika selkeitä ajatuksia siitä, minkä tyylistä kuosia makuuhuoneeseemme kaipaisin: jotain tyylikästä kukkakuosia, mutta ei mitään liian modernia tyyliä, vaan verhoissa voisi olla hieman sellaista klassistakin henkeä tai vaihtoehtoisesti sitten jotain tyyliteltyä graafisuutta. Kuitenkin ajatuksena oli, että kaipaan sellaista harmonista, kaunista ja rauhoittumiseen sopivaa kuosia, onhan kyse makuuhuoneesta. Myyjä sai nopeasti kiinni ajatuksesta, minkä tyyppistä kuosia oltiin hakemassa ja sen jälkeen hän vain kantoi eteeni mallikirjoja täynnä toinen toistaan ihanampia kankaita. Valinnanvaikeus oli valtaisa, joten hän ehdotti, että voisin ottaa osan mallikirjoista kotiin ja tutkia niitä rauhassa sekä katsoa niitä juuri siinä ympäristössä, mihin verhot ovat tulossa. Onneksi Miika oli tulossa hakemaan minua, koska minulla oli kotiin viemisinä varmaan noin 20 kilon kirjapino. :D

Noh, nyt se mallikirjapino odottaa tuolla läpikäymistään ja olemme ajatelleet pyhittää huomisesta osan tälle verhoasialle. Valitseminen niin laajasta vaihtoehtojen kirjosta tulee olemaan vaikeaa, joten voi olla, että tässä esitellään vielä muutama välivaihe ja kyselen teiltäkin mielipiteitä suosikkikuoseista, kun olen ensin tehnyt vähän esikarsintaa. Mutta laitoin nyt tähän postaukseen siellä Aletan myymälässä napsimiani kuvia, niin saatte vähän esimakua sekä valikoimasta että noista kuosivaihtoehdoista. Jatkoa siis seuraa…

Treeniviikon aloitus venyy minulla usein hieman liian helposti jonnekin keskiviikolle tai torstaille, kun alkuviikko menee arkeen paluusta toipuessa. Tällä viikolla sain kuitenkin itseni liikkeelle kiltisti heti maanantaina, kun oli tarpeeksi hyvä houkutin. ;) Lisää aiheesta Treenikassialman puolella!

Maanantai on harvan ihmisen suosikkipäivä – silloin koittavat viikonlopun jälkeen arki, velvollisuudet ja aikaiset aamuherätykset. Maanantai on myös viikonpäivistä useimmille treenimotivaationsa kanssa taisteleville juuri se päivä, jolloin itsensä puskeminen liikkeelle tuntuu erityisen vaikealta. Minä ainakin myönnän useimpina maanantai-iltoina jämähtäväni telkkarin ääreen ”keräilemään voimia” tulevaa viikkoa varten.  Minä ja paras ystäväni kuitenkin keksimme vihdoin keinon, jolla treeniviikko saadaan käyntiin heti maanantaina ja vieläpä hyvällä mielellä!

Lue koko juttu!

Kuinka moni teistä lakkaa varpaankynsiään? Entä kuinka moni jaksaa tehdä sen myös talvikuukausina, kun varpaat piileskelevät suurimman osan ajasta sukkien ja villasukkien uumenissa? Minä tunnustan teille nyt jotakin. :D Minulla oli edelleen tänä aamuna varpaankynsissäni hiutuneet jämät siitä luumunsävyisestä kynsilakasta, jota laitoin viime lokakuussa Elle Style Awardsin kunniaksi. Kynsilakka kestää varpaankynsissä yleensä poikkeuksellisen kauan, mutta nuo lakat olisi esteettisistä syistä pitänyt poistaa ehkä joskus marraskuun lopulla viimeistään. En jaksanut. Tällä viikolla suunnittelin asiaa useampanakin päivänä, kunnes vihdoin tänään sain sen aikaiseksi. :D

Kun vanhojen kynsilakkojen jäänteet oli poistettu, päätin että tämä olkoon nyt varpaankynsieni kevään odotuksen alku. Ja sehän ei voi tarkoittaa muuta kuin sitä, että ne saisivat jonkun keväisen raikkaan värin piristyksekseen. Ostin jo joskus viime syyskuussa Helsink10:stä herkullisen, hitusen koralliin (tai pinkkiin?) taittavan punaisen kynsilakan, kun huomasin, että sinne on valikoimiin tullut kaiken muun ihanan lisäksi myös Topshopin meikkejä. Se kynsilakkavärien kirjo oli suorastaan taivaallinen, olisi tehnyt mieli ostaa kaikki. Hillitsin itseni ja ostin vain pari, joista tämä kyseinen herkku-punainen matchaa täydellisesti siihen Diego Dalla Palman suosikkihuulipunaani. Ja on sillä hauska nimikin: War Paint. Varpaankynteni saivat siis sotamaalauksen ylleen ja nyt tuntuu, että kehtaa taas tallustella paljain jaloin.

Varpaankynsien lakkaamisessa on jotain sellaista luksusta. Kun varpaankynnet ovat edustuskunnossa, niitä tekee mieli vilkuilla vähän koko ajan, ihan kuin ne pienet väriläiskät siellä olisivat todiste siitä, että kyllä, minä olen Hieno Nainen, joka Pitää Huolta Itsestään. :D Minua ovat myös ihastuttaneet tuttujeni kynsilakkasäännöt varpaankynsien suhteen. Ystäväni on ilmoittanut, että hänen varpaankyntensä ovat AINA punaiset, piste. Tädilläni sen sijaan on hauska tapa lakata varpaankyntensä aina talvella punaisiksi ja kesällä sinisiksi. Hänen lapsenlapsensa odottavat joka vuosi yhtä suurella jännityksellä, että milloin mummi aloittaa kesäkauden. Kesän merkki ei siis ole se, että milloin näkee ensimmäisen västäräkin tai pääskysen, vaan milloin isoäidin kynnet vaihtavat väriä! :D

Minkä väriset varpaakynnet sinulla on juuri nyt?

Tämän kuvan laitoin bonuksena sille lukijalle, joka jäi taannoin kaipaamaan kuvaa nonparelleista varpaiden välissä. :D

Käväisin tänään tutustumassa erääseen todella mielenkiintoiseen konseptiin: Vaatelainaamoon! :) Idea on napattu länsinaapuristamme Ruotsista, missä oli keksitty laittaa pystyyn putiikki vaatteiden lainaamista varten. Ajatus saattaa ensi alkuun kuulostaa vähän omituiselta, mutta mitä enemmän sitä mietin, sitä nerokkaammalta se tuntuu. Mitä jos akuutisti tarvitsee jotakin kivaa päällepantavaa, mutta sopivia vermeitä ei löydy siihen hätään vaatekaapista? Mitä jos viime hetken paniikkiostosten sijaan voisikin vain marssia Vaatelainaamoon valitsemaan sieltä jotakin kivaa päälle? Juhlien jälkeen vaatteen voisi sitten palauttaa, tai jos oikein siihen ihastuisi, niin vaihtoehtoisesti lunastaa omaksi. Niin usein nuo viime hetken paniikkihankinnat kun tuppaavat olemaan juuri niitä, jotka jäävät sen yhden tilaisuuden jälkeen kaappiin pölyttymään.

No nyt tuo kaikki siis on mahdollista, kun Hel Looks -katumuotiblogin taustalla häärivä Liisa Jokinen ja Uusi Musta -sivuston kirjoittajiin kuuluva Hertta Päivärinta keksivät perustaa Helsinkiin Vaatelainaamon. :) Sieltä voi siis vaatteita, asusteita ja kenkiä tilanteisiin, joissa oma garderobi ei riitä tai innosta, oli kyseessä sitten  juhla, arki, tärkeä päivä tai oikeastaan ihan mikä vain. Mukana valikoimassa on sekä isoja kotimaisia nimiä, muotitaivaan tuoreita tulokkaita että upeita vintage-luomuksia. Kävin siis tänään ensimmäistä kertaa kurkkaamassa Vaatelainaamossa ja hämmästyin paitsi huikeaa valikoimaa, myös sitä kuhinaa, mikä siellä kävi! Oli aika mieletöntä huomata, että putiikki todella on löytänyt asiakaskuntansa. :)

Hanna Sarénin mahtava flamingo-mekko <3

Miten tuo homma sitten käytännössä toimii? Vaatelainaamon systeemi perustuu jäsenyydelle eli jäseneksi liittyneet saavat lainata vaatteita aina kahdeksi viikoksi kerrallaan (max. 3 vaatetta kerrallaan). Jäsenyys maksaa 75 euroa/6kk tai opiskelijalle 50 euroa/ 6kk – ei minusta mikään paha hinta siitä, että summalla vaatettaa itsensä näppärästi puoleksi vuodeksi ihanilla luomuksilla, joihin ei muuten olisi varaa tai joille löytyy käyttöä vain kertaluontoisesti. Toki syitä palvelun käyttöön voi olla monia muitakin. :) Onhan tämä huomattavasti ekologisempi tapa pysyä ajan hermolla, kun kaikkea ei tarvitse ostaa omaksi. Etenkin trendien mukaan vaatekaappiaan uusivat voisivat löytää tästä hauskan tavan päivittää vaatekaappiaan ilman, että hetken villityksiin tarvitsisi sijoittaa kamalasti rahaa ja myydä sitten heti sesongin jälkeen. Minä innostuin tästä heti! Voisin hyvinkin kuvitella lainaavani tuolta jonkun herkun vain jotakin tiettyä tilaisuutta varten! :)

Jos joku muukin tästä hauskasta ideasta kiinnostui niin tiedoksi, että Vaatelainaamo sijaitsee Helsingin Kampissa, osoitteessa Salomonkatu 17 A: 4 krs (Autotalo) ja on avoinna parillisten viikkojen torstaisin klo 14-17. Kevään aukiolopäivät ovat siis:

9.2.

23.2.

8.3.

22.3.

5.4.

19.4.

3.5.

Olin aluksi skeptinen mahtaisiko tällaiselle idealle löytyä asiakaskuntaa, mutta heitin epäilykseni saman tien romukoppaan, kun huomasin tämänpäiväisellä vierailullani, että Vaatelainaamon ovikello pirisi koko ajan ja sovituskoppiin oli suorastaan jonoa. Mitäs mieltä te olette tästä ajatuksesta?

Vinkiksi vielä, että Vaatelainaamon uutisia voi seurata täältä ja FB-sivut löytyvät täältä. :)

Olen säännöllisin väliajoin tuskaillut herkän, kuivan, atopiaan taipuvaisen ja ihottuma-alttiin ihoni hoitoa talvisin. Tänä talvena iho on pysynyt hämmästyttävän hyvässä kunnossa, mitä nyt ajoittaista pintakuivuutta on ilmennyt. On ollut suuri helpotus, että viime talvena hyökännyt suunympärysihottuma (perioraalidermatiitti) on pysynyt tänä talvena kiltisti poissa. Isoin iho-ongelma tänä talvena on ollut nenänpääni, jonka iho on kuivunut niin, että pahimmillaan se on hilseillyt 24/7 riippumatta siitä, millaisia tököttejä siihen työntää. Kun kuivaa ihoa joutuu jatkuvasti rapsuttelemaan nenänpäästä pois, voinette uskoa, että se on ollut aikamoisen punainen. Olen siis viettänyt koko talven Petteri Punakuonon jengissä – luojan kiitos meikit ovat olemassa. :D Lupasin viime iho-postauksen yhteydessä antaa tilanneraporttia, jos muutosta tapahtuu johonkin suuntaan ja nyt sitä on itse asiassa tapahtunut. Tässä viime aikoina olen saanut jopa tuon nenänpään kuivumisenkin hieman rauhoittumaan ja nyt alkaa vihdoin olla sellainen tunne, että minulla ovat käytössä oikeat tuotteet! :)

Kuluvan talven aikana otin askeleen kohti luonnonkosmetiikkaa, koska jo liki epätoivon vallassa toivoin, että ehkä siitä olisi apua ihoni tilanteeseen. Nyt etsimisen ja kokeilemisen myötä olen todennut, että siitä on apua. En usko mihinkään luonnonkosmetiikan kaikkivoipaan elivertaisuuteen, mutta kun yritin miettiä, miten voisin herkkään, huonosti voivaa ja oireilevaa ihoani auttaa, mieleen tuli, että ehkäpä pitäisi antaa luonnonmukaiselle kosmetiikalle mahdollisuus. Aloitin kokeiluni Estelle & Thildin tuotteilla, kun kuulin brändin taustalla olevan tarinan allergisista lapsista ja ilokseni sain tuotteita testattavaksi. Se oli ensimmäinen askel oikeaan suuntaan mutta vasta alku.

Aivan kuin missä tahansa kosmetiikassa, myös luonnonkosmetiikkatuoteissa on eroja. Olen havainnut, että esimerkiksi Madaran tuotteet eivät sovi minulle laisinkaan, vaan aiheuttavat välittömästi ihoärsytystä – Madaran monien ylistämä deodorantti on ollut ainoa koskaan, joka on aiheuttanut minulle ihottumaa, ja siis en puhu nyt vain luonnonkosmetiikasta vaan ihan kaikista maailman deodoranteista. Näin sitä nähdään, että se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovikaan toiselle. Uskallan silti ehdottaa, että te kovin herkkäihoiset ette aloittaisi luonnonkosmetiikkakokeilujanne ainakaan Madaran tuotteilla. :) Itse olen pyrkinyt valitsemaan luonnonkosmetiikassakin nimenomaan herkälle iholle tarkoitettuja tuotteita – siten minimoin riskin, ett tämä kenkkuileva iho hermostuisi.

Kun ennen joulua sain Kuukauden look -palkintona lahjakortin Sokoksen Kauneuden verkkokauppaan, päätin etsiä sieltä nimenomaan sellaisia tuotteita, joista voisi olla apua herkän ja kuivan ihon taltuttamiseen. Luin kymmenittäin tuotekuvauksia ja valitsin lopulta ostoskoriini Green Peoplen herkälle iholle tarkoitetun tehokosteuttajan ja kosteuttavan naamion. Sain pian todeta, että ne kaksi ovat olleet parhaita kosmetiikkalöytöjäni aikoihin. Niiden ja muutaman muun tuotteen avulla olen todellakin saanut ihoni hallintaan. :) Olen myös alkanut kiinnittää enemmän huomiota siihen, miten ravitsen ihoani sisäisesti. Olen pyrkinyt nauttimaan enemmän öljyjä ja hyviä rasvoja, popsinut pähkinöitä ja tankannut vitamiineja niin hedelmien ja vihannesten kuin muutamien ravintolisienkin muodossa.

Tässä siis tuotteita (ja niksejä), joilla minä olen saanut ihoni kutakuinkin tasapainoon ja joita voin lämpimästi suositella muille samantyyppisten ihopulmien kanssa kamppaileville:

Aamuisin:

• Vältän ihon turhaa pesemistä ja kastelua, käyn suihkussakin välillä kastelematta päätä ollenkaan, jos hiukset eivät kaipaa pesemistä. Kasvopesulla putsaan vain unihiekat silmistä kastelematta kasvoja muuten.
• Kosteutan ihon Green Peoplen herkälle iholle tarkoitetulla Organic Base -tehokosteusvoiteella. Niinä aikoina, kun iho ei kaipaa niin tehokasta kosteutusta, käytän Estelle & Thildin Ecorganic Face Creamia, joka on hieman Green Peoplen voidetta kevyempi.
• Jos ihossa on ekstra-kuivia kohtia, laitan niihin hetkeksi nokareen täyteläisempää Comfort Zonen yövoidetta.
• Joskus hitaina aamuina saatan ensi töikseni hemmotella ihoa kosteuttavalla naamiolla. Tämä on hyvä idea etenkin ennen suihkuun menoa, jos kyseessä on pois huuhdottava naamio kuten tuo Green Peoplen Vita Min Mask.

Iltaisin:

• Puhdistan kasvot niin, että poistan ensin silmämeikin ja sen jälkeen hieron kuivalle iholle Comfort Zonen puhdistusvoidetta. Kun olen hieronut voiteen kunnolla kasvoille, huuhtelen sen pois.
• Levitän koko kasvoille (ja vähän kaulallekin) Comfort Zonen yövoidetta, ja silmänympäryksille oma kevyempi tuotteensa (tällä hetkellä käytössä on Garnierin roll-on silmänympäryspuikko).
• Toisinaan käytän iholle myös Estelle & Thildin Ecorganic Facial Oilia, mutta kaikkein kuivimpana kautena olen havainnut Comfort Zonen voiteen olevan tehokkain kosteuttaja.
• Jos iho tuntuu oikein kuivalta, saatan kasvopesun jälkeen levittää kasvoille No7:n Heavenly Hydration -naamion, joka kosteuttaa ihoa. Voidetta levitetään iholle naamioksi paksu kerros, annetaan vaikuttaa muutama minuutti ja pyyhitään ylimääräiset paperilla pois. Kun iho on kuivimmillaan, levitän aina naamion jälkeen iholle vielä yövoiteen ja aamulla posket ovat kuin vauvan peppu. :)

Muutamia kertoja viikossa tai tarpeen mukaan:

• Kuorin ihoa noin kerran viikossa tai hiukan harvemmin. Riippuen tilanteesta ja ihon kunnosta, vaihtelen kuorintatuotteena Dermalogican Daily Microfoliant -kuorintajauhetta, johon lisätään vesi ja hierotaan kasvoille, sekä Cliniquen 7 day scrub creamia. Ensin mainittu on hieman hellävaraisempi ja jälkimmäinen karkeampi. Kuorinnan jälkeen teen yleensä aina kosteuttavan naamion tai vähintään laitan kunnolla kosteusvoidetta.
• Kosteuttavia naamioita voi tarpeen vaatiessa tehdä vaikka useana iltana viikossa, jos iho sitä tuntuu kaipaavan. Käytän kosteuttavina naamioina yleensä iltaisin No7:n Heavenly Hydration -naamiota ja aamuisin ennen suihkua pois huuhdeltavaa Green Peoplen Vita Min Maskia.

Näiden tuotteiden avulla minä ja ihoni tulemme nykyään jopa aika hyvin toimeen. Aamulla ei itketä peiliin katsoessa, eikä nenänpäänkään iho rapise pois päivittäin, vaan tuntuu etenkin naamiohoitojen jälkeen jopa kosteutetulta.

Tuotteista kaikki on saatu blogin kautta, lukuunottamatta Green Peoplen tuotteita, jotka tilasin voittamallani lahjakortilla sekä Cliniquen kuorintavoidetta, jonka olen ostanut itse.

Kiitos Katriinalle hauskasta linkkivinkistä tänään aamulla! Katsokaapa kuka tallustelee Jean Paul Gaultierin kevään haute couture -näytöksen catwalkilla. :) Minusta aika hieno tribuutti edesmenneelle laulajattarelle. Jean Paul on ihana! <3