Monissa blogeissa on viime päivinä näkynyt Daniel Wellingtonin kello-arvontoja ja heitänpä minäkin lusikkani tähän soppaan! Rakkaasta naapurimaastamme Ruotsista nimittäin otettiin myös meikäläiseen yhteyttä ja kysäistiin, josko olisin kiinnostunut arpomaan tuollaisen tyylikkään kellon teille – no ilman muuta olen. :) Sain valita itselleni DW-mallistosta mieluisan kellon ja pitkän harkinnan jälkeen päädyin ruskealla nahkarannekkeella varustettuun hieman maskuliiniseen ja vintage-henkiseen St Andrews-malliin. Kaikissa malleissa on siis tuo sama kellotaulu, mutta rannekkeita on useita eri vaihtoehtoja.
Nykyään käytän rannekelloa lähinnä satunnaisesti asusteena siinä missä se ennen kulki aina mukana ranteessa. Olin monta vuotta opiskeluaikoina sellaisessa työssä, missä ei oikein työaikana voinut pitää rannekelloa kolhiintumisvaaran takia, joten vähitellen totuin vain olemaan ilman. Niinpä ajauduin siihen samaan sakkiin, joka katsoo kelloa aina kännykästä. Nyt olen kuitenkin taas jo viimeisten parin vuoden aikana ryhtynyt käyttämään rannekelloa enemmän, joten on mukavaa olla pari erilaista vaihtoehtoa, jotka sopivat erilaisiin asuihin.
Mutta nyt sitten siihen tärkeimpään asiaan eli siihen, että yksi teistä voi nyt voittaa omakseen tuollaisen Daniel Wellingtonin tyylikkään puna-valko-sinisellä hihnalla varustetun Canterbury-rannekellon (arvo 135 euroa). Osallistu kisaan kertomalla kommenttiosiossa jokin omaan rannekellohistoriaasi liittyvä tarina tai muu pieni juttu liittyen rannekelloihin. Kilpailu on voimassa sunnuntaihin 26.2.2012 klo 24 asti ja muista jättää kommenttisi yhteyteen toimiva sähköpostiosoite! Onnea kisaan ja odotan innolla tarinoitanne! :)
Loading ...
Yksi ehto minulla on rannekellolle: siinä täytyy olla pyöreä kellotaulu! En tykkää yhtään muun mallisista, jostain syystä ajattelen että kellon täytyy olla pyöreä. Tämä olisi siis ihan täydellinen, ihanan yksinkertainen design ja rakastan tuota rose gold-väriäkin, omat kelloni ovat kaikki hopean värisiä :)
jenny.rytkonen@gmail.com
aivan mahtavan upea kello. itse olen etsinyt täydellistä kelloa sitten ripille pääsystä asti. nyt olen 23 vuotias eikä rannetta vieläkään korista se täydellinen kello. usein on tullut ostettua halpoja “hetken mielijohteesta” kelloja mutta edelleen ne korulaatikon pohjalla koreilevat. mikäli tämän voittaisin takaan, että se olisi rannettani tyylikkäänä koristamassa niin arkena kuin juhlissakin. w a u
Muutama vuosi sitten omistin maailman ihanimman rannekellon, Calvin Kleinin hopeisen, pienistä pyöreistä palasista kootun. Se oli kuin koru, kertakaikkisen ihana ja joka tilanteeseen ja asuun sopiva. Ongelmana oli kuitenkin se, että kapean ranteeni vuoksi paloja oli pitänyt ottaa ketjusta pois, ja se taas johti liian pieneen kulmaan palojen välillä ja hopeaketjun katkeiluun. Muistan, että katkennut ketju piti korjata useamman kerran ja kellon huoltoreissut ulkomaille kestivät aina kuukausia! Koska kellomallissa oli selvästi valmistusvirhe, lopulta minulle päätettiin antaa korvaukseksi uusi CK-kello. Valitsin kellon, jossa oli iso hopeinen silmän muotoinen kellotaululla ja ohut nahkanauha rannekkeena. Kello keräsi valtavasti huomiota ja kehuja, mutta itse kaipasin vain sitä ensimmäistä… Lopulta annoin tämän uuden kellon sitä himoitsevalle äidilleni, joka taas lupasi ostaa minulle rannekellon, kunhan vain löydän mieleiseni. Eipä ole tullut vielä vastaan kevyttä, kaunista korumaista rannekelloa, joten kuljen tällä hetkellä paljain rantein…
Tämä raidallinen DV-kello on kyllä suloinen kuin karkki! Se sopisi täydellisesti joka kevät ja kesä muodissa olevaan merimiestyyliin!
Oon tosi pitkään halunnu rannekelloa, mutta en oo oikeen tienny mistä kannattaisi etsiä. En kuitenkaan mielelläni sijoittaisi kelloon koko omaisuuttani, mutta toisaalta kierrän kaukaa sellaiset jättimäiset muovihirvitykset, joita monilla näkee. Haluan, että kelloni on tyylikäs, mutta ei liian huomiotaherättävä, ja kyseinen DW:n kello vaikuttaa juuri sellaiselta.
Itse ihastuin muutama vuosi sitten JetSetin kaikissa maailman väreissä esiintyviin muovikelloihin. Sellainen killuu nykyäänkin joka päivä ranteessa, mutta näin aikuisemmalla iällä tuollainen klassisempi malli on ollut hakusessa jo hetken aikaa. Kellot ovat aivan mahtavia asusteita ja nykyään on aika alaston olo jos kello unohtuu yöpöydälle makoilemaan päivän ajaksi.
Rakastuin JetSet kelloihin niiden tullessa markkinoille, mutta nyt kaipaisin kuitenkin jotakin hieman hillitympää kelloa vaihtelun vuoksi =) ennen olin toivoton kellon käyttäjä, mutta nykyään olo on ihan orpo ilman kelloa ranteessa !
Muistan kun pikkutyttönä sain korukaupasta valita ensimmäisen ikioman rannekellon: mukaan lähti Adidaksen supersöpö pinkki kumirannekkeinen kello, joka oli siihen aikaan niin cool, ja olisi se varmaan mun mielestä vieläkin, jos se olisi vielä hengissä. DW-kello olisi myös upea, sillä se on persoonallinen ja massasta erottuva, just like me!:)
Laitoin äskettäin kierrätykseen, varastoon ja kirppikselle kaikki murretun sävyiset vaatteet vaatekaapistani. Nyt on jo melkein kevät, eli punaista, sinistä ja ennen kaikkea valkoista päälle ja asusteisiin mulle, kiitos ! Eikä mitään mustaa tai ruskeaa ainakaan ennen syksyä. Kello tai ainakin kellon remmi menee siis myös, tavalla tai toisella, vaihtoon. Minä kun en osaa ilman rannekelloa olla…
Aivan ihana ja muunneltava tuo DW-kello! Oma rannekellomuistoni palautuu aina viisivuotiaan näkökulmaan, jolloin sain ensimmäisen rannekelloni! Tuo 21 vuotta historiaan takautuvan mielikuvan mukaan yhtäkkiä vain osasin lukea kelloa, josta isäni riemastuneena siis ostin tuon violettin värisen nahkarannekkeisen kelloni :)
En osannut ennen käyttää ollenkaan rannekelloa, mutta sain 18-vuotis lahjaksi koristeellisen kellon, ja se on nyt ollut muutaman vuoden kädessäni ja kaipaisin vaihtelua. Arvottavana oleva kello on niin upea ja näyttäisi varmaan mahtavalta ranteessa :)
omistin ekalla luokalla kellon johon sai nappia painamalla sinisen valon. se oli silloin tosi cool.
Komea on kello, pidän kellosta juuri jos siinä on selkeä kellotaulu, pyöreä. En omista kelloa ja tämä kello tulisi siis hyvään kotiin pidettäväksi eikä lojumaan laatikkoon.
Kello on ihan välttämättömyys, toimin erotuomarina ja silloin peliaika katsotaan rannekellosta. Tähän toimintaan minulla on oma kello, jossa on ajanottomahdollisuus yms yms MUTTA KUN se vaan on niin järettömän ruma, kun siinä pitää olla niitä toimintoja. Ollapa mahdollisuus vaihdella kelloa tarpeen ja tilanteen mukaan ja pitää ns. vapaa-ajalla eli harrastusten ja puhallusten ulkopuolella mukavaa, fiksun näköistä kelloa..
Minulle on jäänyt erityisesti mieleen ensimmäinen rannekelloni. Sain sen 7-vuotislahjaksi ja olin siitä tosi ylpeä, kun kaikilla luokkakavereilla ei siinä vaiheessa vielä ollut kelloa. Se oli Leijona-merkkinen ja nupista vedettävä ja kesti käytössä monta vuotta, vaikka välillä oli lasi rikki ja lumessa peuhaamisen jälkeen lasin alla oli vesipisaroita.
En osaa olla ilman rannekelloa. Joskus harvoin kesällä saatan jättää kellon kotiin, mutta silloin on tosi alaston olo. Kun kelloa pitää aina, arkikellonkin on hyvä olla kivan näköinen.
Aamutoimiini kuuluu silmälasien laittaminen päähän ja kellon laittaminen ranteeseen. Aloin käyttää rannekelloa ala-asteikäisenä ja rannekello on siitä asti kuulunut vakiovarusteisiini. Joskus olen unohtanut laittaa kellon ranteeseen ja työ-/koulupäivä on sujunut tyhjää rannetta vilkuillen, tapa vilkaista kelloa aina silloin tällöin on niin juurtunut. En oikein ymmärrä ihmisiä, jotka pärjäävät pelkällä kännykän kellolla. Olenkin todella innoissani, kun rannekellot ovat tulleet jälleen muotiin :)
Sattuipa tämä arvonta sopivasti, sillä etelänmatkalta ostamani halpiskello sanoi juuri sopimuksensa irti :) Tuollaiselle tyylikkäälle kellolle olisi siis todellakin tarvetta tällä hetkellä! Onnettaren suosiota toivoen :)
No kerronmpa tässä nyt ensimmäisestä (ja ainoasta) kellostani, joka on tähänpäivään mennessä sanonut itsensä irti. Ensimmäinen kelloni on thaimaasta, rakas äitini lupasi ostaa minulle kellon vaikka en
pahemmin ikäisekseni kelloa olisi tarvinnutkaan kun en ajasta silloin itse vielä niinpaljoa välittänyt, vuosi taisi olla 2007 ja olin silloin 10-11 vuotias. No siinäpä olin sitten minä reippaana tyttönä itse tinkaamassa upeaa possukelloa halvemmaksi paikalliselta tädiltä. Äiti kertoi minun olleen tiukkana kun oli sivusta katsellut sitä tinkaamistani. Kun olin saanut kellon olin ylpeänä pidin sitä koko loman ja esittelin sitä loman jälkeisinä päivinä ystävilleni koulussa. Nyt olisi kyllä uusi kello jo tarpeen kun ei ole yhtä hienoa kelloa vielä löytynyt sopivalla hinnalla, tuota Daniel Wellingingin kelloa sopisi yhtä ylpeästi esitellä ystävilleni kuin 5 vuotta sitten possu kelloani!
Olen jo vuosia pitänyt rannekelloni aikaa viisi minuuttia oikeaa aikaa edellä, jotta en muka myöhästyisi aina sitä klassista viisiminuuttista. No, eihän siitä ole mitään hyötyä sen jälkeen ollut kun aloin muistaa että oman kellon aika antaa vapauden myöhästyä hetkisen… Jostain syystä vaan tulee kellojen siirron yhteydessä aina uudestaan käännettyä minuuttiviisari siihen “omaan aikavyöhykkeeseen” :)
Mun kelloni aina mystisesti katoaa, viimeksi eilen katosi lahjaksi saatu ainoa, rakas ja erittäin ihana kelloni kuntosalilla lukitusta kaapista mutta lompakko, kännykkä ja avaimet oli jätetty. Kuljen junalla työmatkoja joten kello olisi kyllä tarpeen :(
Koin suurimman kellorakkauteni ala-asteikäisenä, kun isi toi mulle tuliaisena työmatkaltaan violettihihnaisen Harry Potter -kellon. Pienenä Potter-fanityttönä olin tietenkin riemuissani jo teemasta itsestään, mutta hienointa oli silti kellotaulun sisällä oleva lima, joka liikkui oikeasti! Kaikki kaverit aina ihastelivat kelloa ja olin onnessani. Valitettavasti en enää kehtaa käyttää limasisuksista Harry Potter -kelloa, nyyh!
Palasin eilen Gran Canarialta. Hankin sieltä rannekellon, joka on merkiltään Fossil. En ole omistanut rannekelloa sitten lukion..
Hävettää tunnustaa, etten omista tällähetkellä yhtään rannekelloa. Edellisen kerran kello on ollut ranteessani ala-asteen aikoihin, nykyään olen 100% puhelimen varassa ja akun loppuessa olen pulassa. Kätköistäni löytyy kuitenkin isosedältäni saama “kaulakello”. Se kätkee kauniin punaisen lasikuvun alle pienen kellotaulun, mutta koska kellolla on jo ikää kymmeniä vuosia se ei enää käy, eikä korjaaminen onnistu. Korunakaan kello on hyvin harvoin käytössäni,sillä en raski käyttää sitä arkena… Upouusi ja kaiken lisäksi todella hyvännäköinen rannekello olisi siis ehdottomasti tarpeen… :)
Tämän hetkinen kelloni olen saanut kuudennella luokalla. Se on pieni ja siro mutte siitä alkaa pikkuhiljaa aika jättää joten uusi kello tulisi todella tarpeeseen :)
Mulla on viimeksi ollut rannekello 14 vuotta sitten, sekin pikkusiskolta saamani trikoo-nauhainen Mikki Hiiri -kello. Tässä iässä olis jo korkea aika saada ihka oikea, aikuisen ihmisen ajannäyttäjä! Ja jos se olisi vielä noin tyylikäs, niin ai että..
http://kattihukassa.blogspot.com/
Ensimmäisestä palkasta (omaan ammattiin liittyvissä hommissa) olen ostanut aikoinaan Hilfigerin metallirannekkeisen klassikon. Kello oli kerran kadoksissa melkein puoli vuotta. Olin etsinyt sitä kaikkialta tuloksetta. Kun toivoni alkoi hiipua törmäsin edellisen työpaikan työkaveriin ja ihan muuten vaan kysyin sattuivatko he löytämään tämäntyypisen rannekellon työpaikalla. Olin aivan varma että vastauksen tulisi jo tuttu mulle ” Ei, kyl”, mutta suureksi ilokseni kelloni oli tallella ja odotti mua! :D käytössä vieläkin!
Minäkin kuulun niihin kännykästä kelloa katsoviin. Tykkään kuitenkin käyttää rannekoruja, joten miksi ei sitten kelloa. Nykyään minulla on kyllä rannekellokin, joka löytyi pitkien etsintöjen tuloksena. Tykkään Seikon kellostani hirveästi, mutta se tuntuu joihinkin asuihin vähän liian juhlavalta, joten tuollainen vähän rennonpi kello olisi mahtava.