Kirjoittelin eilen blogissani, kun olin onnistunut bongaamaan halpisversiot Le Blog De Betty -blogista tutun Bettyn ihanista Jeffrey Campbell -nilkkureista. Postauksen kommenttiosiossa Vasiliisa heitti mielenkiintoisen kommentin, jossa hän kyseli minun kantaani näihin halpakopioihin sekä ajatuksiani niiden eettisyydestä. Lisäksi hän haastoi minut perustelemaan itselleni halpakopioiden mainostusta blogissa. Minusta kysymys oli niin hyvä ja kiinnostava, että päätin omistaa aiheelle ihan oman postauksensa, koska tästä riittää pohdiskeltavaa enemmänkin.
Jos nyt lähdetään liikkeelle ihan siitä, että en todellakaan pidä mitenkään coolina sitä, että brändit kopioivat toistensa tuotteita. Toisaalta muodissa on kuitenkin matkittu toisia kautta aikojen. Kaikki imevät inspiraationsa jostakin – joskus tiedostamatta ja joskus selvästi tiedostaen. Jos halpaversio ilmetty kopio alkuperäisestä yksityiskohtia myöten, ei jää epäselväksi mistä “inspiraatiota” on ammennettu. Eivät ne kuitenkaan ole ainoastaan halpisbrändejä, jotka kopiointia harrastavat. Muistan vuoden tai parin takaa kohun, kun olisikohan ollut Marc Jacobs, joka oli surutta kopioinut jonkun perinnehuivin printin suoraan omaan tuotantoonsa. Ja sitten nämä Marimekon Unikko-kuosin kopiointikohut ovat aivan oma lukunsa…
Joskus kopioinnista syytetään vähän suottakin, sillä rehellisyyden nimissä nykyaikana on melko vaikeaa luoda jotakin aivan täysin uutta. Kaikki on jo tehty kertaalleen joskus. Moni ehkä luuleekin keksivänsä jotakin ensimmäistä kertaa, kunnes joku osoittaa syyttävällä sormella ja esittelee saman idean vuosien takaa. Hyvä esimerkki tästä oli mielestäni ihan hiljattain Muodin huipulle -sarjassa, jossa designer-brändeistä täysin tietämätöntä Maria epäiltiin Gallianon suunnittelutyylin kopioinnista. Mari joutui hämmentyneenä tunnustamaan, ettei edes tiedä kuka on John Galliano, vaikka tällaisella tietämättömyyttä tuskin katsotaan muotiohjelmassa ainakaan eduksi. Toisinaan ihmiset luovat toisistaan tietämättä jotakin samankaltaista.
Palataan kuitenkin tähän tietoiseen kopioimiseen, mistä keskustelu lähtikin liikkeelle. Oma suhtautumiseni kopiotuotteisiin on hivenen ristiriitainen. Niin kauan kun kopiota ei myydä feikkinä eli alkuperäisen valmistajan nimellä, voin vielä jotenkin ymmärtää tätä kopiointikulttuuria. Kuten todettua, kaikki matkivat jotakuta. Halpavaateketjut imevät inspiraationsa designerbrändien catwalkeilta ja tuovat sitä kautta trendit kansan ulottuville. Kysymys piileekin varmaan siinä, miten paljon tuote saa näyttää alkuperäiseltä inspiraationlähteeltään ennen kuin sitä voi kutsua kopioksi?
Coco Chanel sanoi aikanaan olevansa ainoastaan imarreltu siitä, että Chanelin tuotteita kopioidaan. Hän uskoi, että kopiot edistävät loppupeleissä kuitenkin Chanelin omaa imagoa ja tunnettuutta. Hän oli myös vakuuttunut siitä, että vain aidon Chanelin laatu on ensiluokkaista. Olen aina tykännyt rouva Chanelin uraauurtavista ja ennakkoluulottomista näkemyksistä, joista mielestäni monilla nykyaikaisillakin ihmisillä olisi varaa ottaa oppia. Itse ajattelen vähän siten, että kopiotuotteet eivät oikeastaan edes kilpaile samasta kohderyhmästä kuin aidot ja alkuperäiset. Harvalla halpistuotteen ostajalla olisi varaa tai halua maksaa alkuperäisestä enemmän. Ne jotka taas henkeen ja vereen arvostavat brändejä, suunnittelijoita, laatua ja sitä tiettyä imagoa, ovat valmiita siitä myös maksamaan. Toisille se tarkoittaa kuukausien säästämistä, toisille kalliiden tuotteiden ostaminen ei tuota taloudellisia haasteita spontaanistikaan. Koen itse, että kyseessä on pitkälti arvokysymys. Toisaalta kalliiden luksusbrändien tuotteissa maksetaan myös paljon muusta kuin laadusta – moni ei ehkä periaatteesta halua maksaa tuhansia tuotteesta, jonka suunnittelu- ja valmistuskulut ovat pikkiriikkisen murto-osan lopullisesta hinnasta.
Minä itse en yleensä tietoisesti osta kopioita. Tietenkin tässä kohtaa on pakko myös tunnustaa oma tietämättömyyteni ja rajallisuuteni: en varmastikaan edes tunnista monia tuotteita kopioiksi, jos alkuperäiskappaleet eivät ole tuttuja. Jeffrey Campbellin niittikorkkareiden kohdalla tunnistin välittömästi mallin kopioksi, harvinaista kyllä, koska olin nähnyt kyseiset kengät Bettyn blogissa. Sitten on tietysti kaikenlaisia pienimuotoisen klassikon asemaan nousseita kenkämalleja, jotka ehkä useampikin tunnistaa ja joista on tullut useissa paikoissa kopioituja. Tällaisista hyvänä esimerkkinä toimivat esimerkiksi Acnen Pistol-nilkkurit, joiden kaltaisia kenkiä näkyy nyt lähes jokaisen edullisemman merkin mallistoissa. Minulla ei kantti kestäisi ostaa kopioita, koska tunnen alkuperän niin hyvin. Mitä tulee noihin Jeffrey Campbellin kenkiin, olin lähinnä riemuissani kun tunnistin välittömästi halpisversion kopioksi ja fiilistelin sitä, että muistin liki vuoden takaisia kuvia Bettyn blogista. Ihmismuisti on kummallinen. :D
Toisaalta en pidä kopioita niin superpahana asiana, koska niitä tulee joka tapauksessa olemaan maailman tappiin asti. On ihan kivakin, että tarjolla on myös edullisia vaihtoehtoja. Poikakaverini kysyi minulta, että mitä sitten ajattelen siitä, jos minulla on aito tuote, mutta vastaan kävelee kymmenen kopiota. Totesin, että mitäs se minua haittaa, kun tiedän itse omistavani aidon. Tottakai olisi kiva, ettei jokaisella vastaantulijalla olisi samanlaisia juttuja kuin minulla, mutta toisaalta ei sekään minua haittaa, jos ystäväni ostaa täsmälleen samanlaisen vaatteen kuin minulla. Todennäköisesti puemme sen kuitenkin eri tavalla ja eri asioihin yhdistäen – ja sitä kautta saamme sen näyttämään myös erilaiselta. Uniikimpien tuotteiden kaipuu on myös hyvä syy suosia pieniä ja nuoria brändejä, joiden tuotteista harvemmin on halpisversioita liikkeellä.
Mitä mieltä te olette kopioista? Törkeää ja epäeettistä vai ihan hyväksyttävää ja ymmärrettävää toimintaa? Tästä saadaan takuulla kiinnostava keskustelu pystyyn, joten mielipiteitä kehiin! :)
PS. Paljastettakoon vielä, että minä muuten sitten kävin klikkailemassa ne aidot Jeffrey Campbellit ostoskoriini Nelly.comista, kun joku penteleen lukija meni kertomaan, että niitä saa sieltä. Ja tein tämän jo paljon ennen Vasiliisan heittämää kommenttia, vaikka halpisversiot olisikin saanut 25 prosentilla alkuperäisten hinnasta. ;) Se kertonee jotakin minusta.
EDIT: Olipa pakko tulla vielä lisäämään tänne yksi juttu, kun kommenttiosiossa osattiin jo heti kertoa, että itse Jeffrey Campbell on kuulemma kopioitsija pahinta laatua. Hahaha, voi minua. :D No mutta tämä oikeastaan vain vahvistaa pointtiani koko jutussa. Yhden yksittäisen ihmisen on mahdotonta tuntea jokaisen maailman brändin jokaista tuotetta, joten kopioiden ostamista on oikeastaan mahdotonta välttää. Tässä tapauksessa minä en tuntenut Jeffrey Campbelliä brändinä sen kummemmin, sillä merkki oli minulle tätä ennen tuttu ainoastaan noiden yksien Bettyn ihanaisten kenkien kautta. Voi siis olla että nuo Campbellinikin ovat törkeä kopio jonkun muun merkin kengistä, mutta minäpä olin autuaan tietämätön asiasta. ;) Kopion kopion kopiot – sitä se muotimaailman näyttää olevan.
Kuvat: WeHeartIt
Loading ...
Aika samoilla linjoilla sun kanssas. Kerran ostin halpiskengät, jotka oli kopioitu joltakin suuremmalta designerilta. Pari kertaa oon sitten ostanut jonkun vaatteen ja huomannut sen jälkeen jotakin kautta, että vaate olikin jonkun “oikean” suunnittelijan vaatteesta jäljennös. Sitten oon kyllä jättänyt ostamattakin joitain juttuja, koska ne ovat muistuttaneet liikaa jonkun tuotteen kopiota.
Eli tosiaan monimutkainen (ja -tulkintainen) juttu ja vähän tilannekohtaistakin välillä.:)
Ottamatta sen suuremmin kantaa itse aiheeseen, täytyy sanoa etten osaa paheksua Jeffrey Campbellin kopioimista halpisversioksi ollenkaan. Ihan vain sen takia, että Jeffrey Campbell on merkkinä kopioinut muilta suoraan ihan järkyttävän usein. Esimerkiksi merkin Alexa wedge (http://bit.ly/ebGp8y) on ihan suora plagiaatti Acnen Atacomista (http://bit.ly/yehj0).
Mutta noin muuten olen sitä mieltä, että teit hyvän päätöksen noiden kenkien suhteen. Campbellin versiot ovat kuitenkin aitonahkaiset, paremmin tehdyt ja varmasti mukavammat jalassa kuin ne halvemmat muoviversiot. :)
Tässä taas nähdään tietämättömyyteni. :D En tunne Jeffrey Campbell -brändiä sen kummemmin, joten en ollenkaan tiennyt, että kyseinen brändi harrastaa muiden kopioimista. Mutta tässä tiivistyy erinomaisesti juuri pelin henki: designer-brändi tekee tuotteen, pienempi brändi kopioi ja vielä pienempi brändi perässä. Kuka sitten kopioikaan ketä, niin sitä on mielenkiintoista lähteä metsästämään, etenkin kun on todettu, etteivät ne designer-bränditkään mitään pulmusia tässä suhteessa ole.
Itse tosiaan arvostin kengissä viimeisteltyä ulkonäköä ja aitoa nahkaa, joten oli ilmiselvää, että niitä halpisversioita en olisi joka tapauksessa ostanut.
Piti kommentoida samaa, kuin Ranna, että Jeffrey Campbell on myös kopioija, mutta hyvä, että Ranna oli sen jo asiantuntevammin täällä kertonut..
sanoit aika pitkälti kaiken mitä itsekin ajattelen.
Minulle kävi itse asiassa syksyllä niin, että huolimatta siitä miten paljon Acnen Pistoleita on kaikkialla näkynyt, onnistuin ostamaan hyvin saman oloiset nilkkurit Asokselta ajattelematta lainkaan niiden Pistol yhteyksiä. Minä näin ainoastaan kivat nahkaiset perusnilkkurit. Vasta kenkien minulle saavuttua aloin miettimään, että hei.. nämähän on aika tutun näköiset! Aika paljon Pistol-fiilistä.
Mutta itse en ollut koskaan himotellut Pistoleita mitenkään. Olin vain ollut sitä mieltä, että kivat perusnilkkurit, ihan niin kuin ajattelin Asoksen alekengistäkin.
Minun mielestä se on ihan muodin perus kiertokulkua, että halvemmat merkit tekevät omia versioitaan isompien brändien tuotteista. Toki se on tyhmää ja osoittaa mielenköyhyyttä, jos ei osata eikä älytä edes hieman muuttaa yksityiskohtia niin, ettei kopio olisi yks yhteen.
Itsellä ei usein varat riitä moniin sellaisiin merkkijuttuihin mitä himoitsee. En kuitenkaan haluaisi ostaa yks yhteen halpiskopiota, jos en voi saada aitoa. Mutta sen sijaan toivon usein löytäväni jotakin samantapaista edullisemmalta merkiltä. Eli jotain missä fiilis ja tyyli on samaa, mutta tuote ei yritä esittää sitä haaveideni alkuperäistä kohdetta.
aiheellista pohdintaa ja mun mielestä juuri tällaiset postaukset tekee pupulandiasta vähän “laadukkaamman” blogin. on niiiin eri asia pohtia muotiblogissa elimellisesti muotiin ja tyyliin liittyviä asioita ja ilmiöitä vähän pintaa syvemmältä kuin julkaista ns. mielipidepostaus asiasta x, jostain blogin kommenttiboksissa virinneestä väittelystä. sinä pohdit ja argumentoit muullakin tavalla kuin perinteisellä “no se on _mun mielipide_”-retoriikalla.
ja mitä tulee campbelliin, niin kopioihan ko. merkkikin muita muotialan toimijoita. linkitän nyt randomisti yhden löytämäni kirjoituksen aiheesta. näkyy mun mielestä aika hyvin, että saa tosissaan tehdä töitä, jotta voi aina olla varma, kuka kopioi ja ketä. en esimerkiksi heti olisi ajatellut campbellin _inspiroituneen_ acnen tai minimarketin kengistä, mutta niinpä vain näyttää olevan…
ai niin, se linkki unohtui :D
http://amyuhrich.com/2010/08/20/knockouts-vs-knockoffs-thoughts/
“Itsellä ei usein varat riitä moniin sellaisiin merkkijuttuihin mitä himoitsee. En kuitenkaan haluaisi ostaa yks yhteen halpiskopiota, jos en voi saada aitoa. Mutta sen sijaan toivon usein löytäväni jotakin samantapaista edullisemmalta merkiltä. Eli jotain missä fiilis ja tyyli on samaa, mutta tuote ei yritä esittää sitä haaveideni alkuperäistä kohdetta.”
Juuri näin!:)
piti vielä lisätä se, että kuluttajan on sitä paitsi ihan mahdotonta aina edes tietää jotain ostaessaa, että onko nyt sitten kyseessä jokin aito ja alkuperäinen asia vai jonkun tekemä kopio jostain. Ei kukaan voi tuntea kaikkia maailman vaatteita, kenkiä, käsilaukkuja jne..
Ja toisaalta se, että mikä sitten on aitoa ja alkuperäistä, on myös hyvin tulkinnanvaraista. Esim. Marimekon niin tunnettu Mariskoolikin on alkujaan jonkin saksalaisen tehtaan mallistoa. Risto-matti ratia on kertonut ostaneensa tuollaisen sokerikon Stockamminlta ja Armi sitten siihen ihastuneena sitten hankki kyseisen kipon muotin ja se pistettiin tuotantoon Riihimäen lasitehtaalla. Mutta niin vaan se on saanut ns. aidon ja alkuperäisen leiman kaikkien halpakaupoissa myytävien saman näköisten lasikuppien rinnalla.
Tää oli tosi hyvä postaus kun kyseinen aihe kuitenkin liikkuu monen mielessä :-) Vähän ois kamalaa, jos aina kun tekis ostoksia, pitäis miettiä, keneltä laukun tai vaatteen kuviot on viety :-D
Aito merkkituote on varmasti kestävä ja laadukas, mutta minulle nuo kuvien mrkkituotteet aiheuttavat pelkästään vilunväreitä. voisin ostaa merkkituotteen, jos niissä ei olisi valmistajan mautonta logoa aina niin suuressa koossa esillä. Muutenkin nuo kalliimmat merkkituotteet ovat mielestäni usein todella tätimäisiä ja kaukana omasta tyylistäni. Toki poikkeuksiakin on, esim. kengät ja muut vaatteet. Mutta Chanelin ja Vuittonin laukut on omasta mielestäni suorastaan oksettavia juuri sen vuoksi, että niitä näkyy liian usein, logot ovat rumia ja esillä (varsinkin kaikki kultalogot on ei ei) ja tyyli on mummomainen. Kopion ostaminen noista rumiluksista tuntuu yhtä naurettavalta idealta. Itse ostan tuotteita, jotka ovat mielestäni kauniita (oli valmistaja tai hinta mikä tahansa), enkä tuotteita pelkästään merkin takia.
olen kopiointi-asiasta hyvin paljon samaa mieltä kanssasi ja hyvä kirjoitus muutenkin, mutta ärsytti, kun käytit esimerkkinä “aitoja Jeffrey Campbelleja”. Jeffrey Campbell kun on nimenomaan muiden ideoiden kopioimisesta tunnettu suunnittelija! Kuuluisin esimerkki lienee Lita -nilkkurit, jotka Campbell teki kyllä kuuluisiksi mutta kenkien designin hän otti suoraan Charles Anastaselta… niinkuin monet monet muutkin Jeffrey Campbellin kengistä, ne ovat lähes suoria kopioita muiden merkkien (kalliimmista) popoista… tuosta omasta mallistasi en tiedä, kun en ole kenkään perehtynyt, mutta en yhtään ihmettelisi vaikka sekin olisi kopio. eli JC oli juttuun huonoin mahdollinen esimerkki! :D
mutta kuten sanottu, monessa mielessä olen kanssasi samoilla linjoilla: kopiointi ei ole coolia, mutta toisaalta kopiot ja muista inspiroituminen ovat vain osa muodin kiertokulkua. halpisliikkeissä on mahdotonta välttyä catwalkeilta “kopioiduilta” jutuilta, eikä monesti kopioita edes tiedosta. itselleni rajan vedän kuitenkin siihen, ettei tuotteessa oleva merkki/nimi/logo muistuta alkuperäistä. lisäksi tiettyjä esim. kotimaisia merkkejä kohtaan tunnen olevani “suojelevaisempi”.
No kuten tuossa aiemmin totesinkin, minulle tuli itselleni aivan yllätyksenä että nimenomaan Jeffrey Campbell on kopioitsija pahinta laatua. :D Tässä nähdään se, että on mahdotonta olettaa, että kaikki tuntisivat kaikki maailman brändit ja niiden tuotteet. Minulle kyseinen brändi tuli tutuksi ainoastaan Bettyn blogin ja noiden yksien kenkien kautta, joten olen autuaan tietämätön siitä, mitä herra (?) on touhuillut muuten. Voihan se olla, että tuokin kyseinen kenkämalli on jälleen kopio jostakin muusta. Which proves my point exactly! ;)
jep, ihan totta. itsekin olen pari kertaa ostanut aito-nahkaiset, hieman arvokkaammat kengät “designer”merkiltä, ja myöhemmin nähnyt jossain blogissa samat, toki täysin erimerkkisinä ja vielä puolet tyyriimpinä:D ei mikään kivoin ylläri, mutta sellaista se on.
Ole hyvä, haluun kyllä ehdottomasti nähä ne sit livenä, kuvaa varmaan tulee sitten ;) -terkuin SE penteleen lukija :)
Kopioimisesta en tiedä, mutta eettisyys mietityttää. Siis lähinnä, että kuinka eettisiä on nuo “merkkituotteet”, joita saatetaan valmistaa Kiinassa halpatyövoimalla huonoissa oloissa, ja sitten niistä pyydetään hirveä hinta vaan siksi että ne ovat jotain tiettyä merkkiä. Lisäksi kaupaksi menemättömiä merkkivaatteita ja -laukkuja revitään ja viillellään roskikseen, ettei kukaan vaan niitä sieltä dyykkaa, kun eihän niitä nyt voi myydä esimerkiksi kovin suurella alennuksella ettei nimi kärsi.
Ei tietenkään kaikki merkit varmaankaan toimi noin, mutta kuinka moni oikeasti tietää kuinka eettinen se oma merkkituote lopulta on?
Hyvä aihe ja hyviä kommentteja kaikilta. Itse en ainakaan tietoisesti osta väärennettyjä tuotteita, mutta voisin kuvitella ostavani pistolien kaltaiset kengät, vaikka superahtaasti ajatellen, sekään ei taida olla moraalisesti “oikein”. Ideoiden “lainaaminen” puolin ja toisin on eri asia kuin tuotteiden väärentäminen ja tavaramerkin loukkaaminen. Esim. Tullin ja poliisin sivuilta voi löytää lisää tähän asiaan liittyvää tietoa. Väärentäminen ei koskaan tästä maailmasta lopu, mutta on hyvä muistaa ostoksia tehdessään, että samalla tosiasiallisesti tukee oikeastaan rikollista toimintaa.
http://www.tulli.fi/fi/suomen_tulli/julkaisut_ja_esitteet/tiedotearkisto/lehdistotiedotteet/piraatti_tiedote_2007_fi/tiedote_fi.jsp
Mielenkiintoinen aihe ja kiinnostavia mielipiteitä. Tässä nyt on ilmeisesti kyse juurikin näistä ns. inspired-kopioista, jotka eivät siis ole välttämättä identtisiä, mutta kuitenkin hyvin samanlaisia. Itse olen aika tarkka tästä, varsinkin laukkujen suhteen, koska satun tykkäämään merkkilaukuista joten suorat kopiot eivät innosta. Esimerkiksi vuittonin speedy on tdella tunnetty, ja monella muulla merkillä on usein vähintään yksi saman mallinen laukku, vaikkakin ehkä hieman eri mittasuhteilla. Itse ainakin voisin ostaa tällaisen laukun, koska siitä ei mulle ainakaan tule suora kopioiminen mieleen. Viimeaikoina olen nähnyt useammsa blogissa Balenciagan City laukun kopioita, jotka ovat olleet melkein identtisiä alkuperäisen kanssa. Tietenkin, jos ei ole koskaan kuullutkaa Balenciagasta niin ihan ymmärrettävää, eetä sattuu vaan ostamaan laukun joka miellyttää, mutta mulla ainakin tulisi olo, että on varastettu se alkuperäinen design(joka on siis jonkun verran huomiota herättävä mun mielestä, aika helposti tunnistettava laukku).
Vaatteissa asia on ehkä hieman eri, ketjuliikkeet tuo uusia mallistoja kauppoihin jatkuvasti ja aika nopeasti ne uusimmat catwalk trendit ilmestyy kauppoihin kaikkien saataville. Yleensä tämä ei haittaa ja itekkin voisn tällaisia vaatteita ostaa, mutta esim Topshop tuntuu joskus vain suoraan kopioivan jonkun tietyn vaatteet. Garance Dore muitaakseni kirjoitteli tästä joku aika sitten, kuinkä hän meinasi ostaa kyseisestä kaupasta jotain, joka ole suora kopio jostain merkistä, mutta ei sitten viitsinyt ostaa ko tuotetta, koska halusi alkuperäisen suunnittelijan saavan kiitoksen työstään.
Oho tulipa tekstiä, kiinnostava aihe kuitenkin ja nöitä juttuja just tykkään luke täällä eniten:)
saatko rahaa tästä blogista? :) Löysin sut parisen päivää sitten ja oot kyllä vallottanut mun sydämmeni! Hyvää työtä Jenni :)
Mulla ei ole mitään vastaan kopioita, koska niitä on tosiaan tosi vaikea välttää ja aitoihin ei kovin monella ole varaa. Toinen asia on taas ne feikit jotka on ihan logoja myöten tehty samanlaisiksi, ja pyritään huijaamaan että todellisuudessa omistaisi aitoa.
Voin ostaa “brändeistä inspiroituneita” tuotteita kunhan ne eivät ole liian tunnettuja. Oikeasti feikkejä tuotteita, jossa lukee vaikka isolla se alkuperäinen merkki, en suostu ostamaan. En kyllä ostaisi myöskään sitä aitoa, jos sen merkki näkyy isosti ;)
Kyllähän suunnittelijatkin inspiroituvat toinen toisistaan – ja tietyt jutut ovat aika geneerisiä ja moneen kertaan käytettyjä, hankala osoittaa idean alkuperää. Mutta välillä kopiointi on niin ilmeistä – puhumattakaan siitä, että muutamat merkit todella tekevät rahaa noilla “inspiroituneilla” tuotteilla – lähes pelkästään, omaa näkemystä ja linjaa ei tunnu olevan nimeksikään.
JC tosiaan on melkoinen epeli. Ostin merkiltä Brisbane – nilkkurit enkä suoraan osannut yhdistää niitä mihinkään tiettyyn merkkikenkään. Mutta niin vaan niillekin löytyi koron takaosaa lukuunottamatta lähes 1:1 esikuva muodoltaan. Stella McCartneyn kenkiä en seuraa kun ei tulisi mieleenkään maksaa muovikengistä niitä hintoja. Mutta näin siis Stella: http://www.jazzimcg.com/blog/wp-content/uploads/2009/09/stella-mccartney-wedges-payless.jpg
Ja Jeffrey perässä: http://oneofeachblog.com/wp-content/uploads/Jeffrey-Campbell-shoes-Brisbane-Low-Black-0106041.jpg
Ja ihan sivuhuomiona – minusta Acnen Pistolit ovat muotoilultaan sen verran geneeriset, että niiden “kopioiksi” on vaikea leimata kaikkia etäisesti western-bootsien muotokieltä lainaavia nilkkureita. Nuo Atacomat sen sijaan olivat sen verran omaperäiset, että kaikki “inspiroituneet” kengät kyllä tosiaan pistävät silmään.
Kumma juttu, lähetin toisenkin kommentin, mutta se ei täällä näy – uudelleenpostaus kuitenkin valittaa kopiosta.
Kuinka sopivaa :D
Tämä blogin spämmivalvonta on joskus hiukan liiankin innokkaana blokkailemassa kommentteja, erityisesti sellaisia joissa on linkkejä. Tästä tietoisena tarkistelen kuitenkin myös spämmilaatikkoa päivittäin, joten ei huolta, kommenttisi on nyt julkaistu. :)
Osa maininnutkin.. nykymaailmassa kaikki on jo keksitty, vaikeaa luoda uutta.
Itse en ole mikään muoti-ihminen, mutta nyt pienen tovin tykännyt katsella täällä näitä blogeja ja oppinut paljon uutta.
En koskaan ostaisi kopiotuotetta jossa logoineen mainostetaan jotain muuta kuin mitä oikeasti ollaan.. Jotkut halpakopiot vuitton laukuista on ehkä kaameimmasta päästä..
Mutta.. ostin taannoin aleksi 13 kivan laukun. Kaikinpuolin sopiva tarpeisiini.
(kuva lainattu netistä)
http://1.bp.blogspot.com/_4GsYAb-QaL8/TKIJr3phvYI/AAAAAAAABjA/wWbszB0YGDc/s400/laukku2.jpg
noh.. nyt aikani täällä muotiblogeja surffattuani totesin että liekö tässä ollaan jo tavallaan hyvin paljon kopiolinjalla.. vaikutteet taatusti tulleet tästä
http://cdn2.iofferphoto.com/img/item/197/853/360/mulberry-oversized-alexa-handbags-in-black-7db51.jpg
Itse en ikinä maksaisi laukusta summia joita mulberrystä saisi maksaa, enkä ostaisi tietentahtoen kopioveskaa.. ostin vain, kun kaupassa näin, kivan ja mieluisan laukun.. joka nyt sitten kai on tavallaan laskettavissa selkeästi kopioksi?
Oikeasti.. kuinka moni halvempi vaate, laukku, kenkä, on jonkinlainen kopio jostain kalliimmasta.. muodin mukaan mennessä, sitä tehdään mitä ihmiset ostaa.. ja niin kauan kuin tehdään muutoin “samanlaista/samantyylistä” se on mielestäni ihan ok.. Mutta sitten jos vaikkapa mun o.i.s veskassa olisikin präntättynä mulberrylogo.. siinä menee raja.. semmoista kopiota en ostaisi.
Kehottaisin kaikkia pohtimaan Magian tuomaa pointtia asiaan. Itselleni ostamieni tuotteiden eettisyys on hyvin tärkeää, ja esimerkiksi näitä muotiblogeja lukiessani turhaudun siihen kaikkeen “minähaluan-minäpidän-oioikuinkaihan” kun tämä yhdistyy välinpitämättömyyteen työntekijöiden työolosuhteista. Maailmassa kun vain on niin paljon muutakin mietittävää kuin se joka keväinen trenssi joka on pakko taas saada( mikä ihmeen pakko?? )
Kallis merkkituote on kuitenkin hyvin voitu tuottaa samanlaisissa hikipajoissa kuin halpakin. Johtoporras näiden merkkien takana on se johon se 400e erotus menee.
En haluaisi missään nimessä viedä keneltäkään sitä iloa, jonka ostamisesta voi saada, mutta voi, eettisestikin voi ostaa, tai ainakin hieman perehtyä asiaan..
Samoilla linjoilla ollaan. Feikkejä en ostaisi, koska mitä tekee pelkällä hienolla nimellä, jos laatu on kuraa.. =)
Aitoja valmistavilla yrityksillä on suuremmat paineet toimia edes jotenkin eettisesti, sillä eettisesti arveluttavien tuotantotapojen paljastuminen vaikuttaa myyntiin. Feikkien valmistajilla ei ole mitään paineita valmistaa tuotteitaan eettisesti tai myrkyttömästi. Feikkejä voidaan surutta valmistaa lapsityövoimalla, eikä feikkien nahka ole välttämättä tuotettu eläinten hyvinvointia ajatellen, eikä välttämättä ole edes sen eläimen nahkaa, minkä pitäisi…
Kiellettyjä kemikaaleja voidaan myös käyttää surutta feikeissä, joista ne sitten päätyvät kuluttajan iholle ja hengitettäväksi. Tullin pistokokeet eivät kuitenkaan kaikkea tavoita, ja feikkivalmistajilla kun ei ole painetta menetetystä maineesta niinkuin aidoilla.
Mitäköhän olemme oppineet vastikään Kuluttaja-lehden tekemästä tutkimuksesta liittyen matkapuhelimiin ja niiden eettiseen valmistukseen; esimerkiksi Nokia ei kommentoinut asiaa “resurssipulan” takia eikä antanut vierailla tehtaillaan. Ja muistuuko kenellekään Nike yai Adidas? Kummaltakin löytyy erittäin epämääräistä taustaa tuotannon taustoista.
Merkki ei takaa moraalia, kun ne rätit tehdään halpamaissa, jossa tuotannon valvominen on joko mahdotonta tai erittäin hankalaa. Raporttien vääristely on yleistä eikä tehtaisiin ole asiaa. Tällaiset pikku asiat huomioonottaen suosin vain niitä yrityksiä, jotka ovat avoimia toimissaan, omaavat asiaan selkeän kannan eivätkä kiertele aihetta. Ei nimittäin riitä, että ajattelee merkkituotteen olevan parempi valinta kuin feikin. Asiosta tulee vain ottaa selvää, ei se ole loppupeleissä edes hankalaa, mutta niin harva sitä jaksaa tehdä.
Jenni, tämä on varmasti paras kirjoituksesi ikinä. Sitä oli ilo lukea. Täyttä asiaa.
Itse tuskin tunnistaisin tuotetta kopioksi ellei nyt mikään Chanel tai Louis Vuittonin kopio ole, kun en sen kummemmin kalliimpien merkkien tuotteita selaile. Mielestäni kopiointi on ihan okei, varsinkaan jos ei nyt ihan samanlaista yritetä. Olen siis pitkälti samoilla linjoilla kanssasi. Muotiliikkeet ja halpiskaupat eivät kilpaile samoilla markkinoilla, joten periaatteessa kumpikaan ei menetä siinä mitään. Feikkien myyminen aitona onkin sitten aivan eri asia, mutta sehän on laitontakin useissa maissa. Erityisesti jos feikistä pyydetään samaa hintaa kuin aidosta.
Muotituotteissa on se tietty prosentuaalinen osa, mikä siinä tulee olla erilaista, ettei sitä lasketa kopioksi. En nyt jaksa tätä lähteä sen enempää googlettelemaan, mutta muistaakseni eroa täytyy olla vähintään 10% tai muuten voi napsahtaa plagiointisyyte. Myös tiettyjen merkkien tietyt tunnistettavat jutut kuten adidaksen kolme raitaa on patenttisuojattuja.
10% on aika pieni osa kuitenkin. Se tarkoittaa vaan sitä, että täysin identtisiä kenkiä ei pysty tekemään plagiointisyytteettä. Muutamat erot – koron korkeus, platform, leikkaus tms – tuovat jo tarpeeksi suuren eron. Jokaisella yrityksellä ja suunnittelijalla on siis oikeus tehdä oma versionsa tietystä kenkämallista, kunhan siinä on tarpeeksi eroavaisuuksia. Eihän sitä tiedä, vaikka huippusuunnittelija olisi napannut ideansa pieneltä underground merkiltä ja esitellyt ideansa ensimmäisenä laajalle yleisölle. Silloin häntä pidetään idean “isänä” vaikkei sitä todellisuudessa ole. Siksi itse en ainakaan sen suuremmin jaksa välittää kenen suunnittelijan kengät ostan vai ostanko ne lopulliset halpisversiot henkkamaukalta. Sopivasta hintaluokasta nappaan itselleni sopivat yksilöt. Mm nellyhän on alkanut tekemään halpisversioita jeffrey campbellin kengistä ja useammat sellaiset on tullut ostettuakin. Itse muuten olen useammin pitänyt campbellin kengistä, kuin niiden “alkuperäisestä mallista”.
Feikit on sitten asia ihan erikseen ja niiden ostamista pidän yksiselkoisesti typeränä.
Olipa kiinnostava postaus!
Itse en niin välitä muodista tai merkeistä, mutta tietoisesti en ikinä ostaisi feikkiä tai kopiota. Se ei vaan jotenkin tunnu “oikealta”.
Täytyy kyllä linkittää aiheeseen liittyvä postaus Ranskassa muodin ihmeellisyyksiä opiskelevalta: http://www.lily.fi/juttu/zara-kopioinnin-maailmanmestari
feikit, siinäpä aihe jota olen pohtinut ja pitkään. on aina mielenkiintoista nähdä kuinka länsimaissa aina ajatellaan että feikit tehdään Kiinassa. Noh, Kiina alkaa oleen jo omallekin mafialle liian kallis paikka valmistukseen ja tehtaita on siirretty esim. Bangladeshiin jossa työntekijöillä on kurjemmat olot kuin Kiinassa viimeisen 10 vuoden aikana. Minun isoin ongelmani feikkeihin (en tarkoita siis näitä mallien kopiointeja vaan ihan aitoja feikkejä) liittyy juuri mafioihin jotka siis pyörittävät tätä miljardibisnestä. Pekingissä kun vierailee millä tahansa näistä kuuluisista “markkinoista”, niin koko se rakennus on mafian omistama ja ylläpitämä, kuten ovat ne valmistustehtaat, työntekijät, työntekijöiden perheet jne. Ja muotialan feikit on vain yksi osa tätä laajaa toimintaa, feikkeinä saa autoja, vakuutuksia, eläimiä ja jopa tutkintotodistuksia. Olen tunteja istunut näissä feikkitavarataloissa ja jutellut 15-vuotiaiden tyttöjen kanssa siitä minkälaista on työskennellä siellä, silti omistan ainakin yhdet “adidakset” ja kait jonkun laukunkin jossa on joku tärkee logo…
Eeeeniveis, itse olen taas ollut suuren osan elämästäni “inspiraatiorosvo”. Teininä kävelin ompelijamummini luo uusin Seventeen-kourassa ja totesin “mää haluun tämän!” aika usein. Mummilla oli vaan paha tapa tehdä “epäkäytännöllisistä” yksityiskohdista käytännöllisiä…
ostin ihka ensimmäiset aidot ray ban aurinkolasit ja olen todella tyytyväinen niihin :), sisko toi mulle tuljaiseksi matkaltaan feikit ray banit ja heti huomasi aidon ja feikin eron, ray ban teksti oli tehty tosi huonosti ja liian suureksi ne oli vähän hassun näköiset, (en mäkään kannata feikkjä) sulla on niin ihana blogi jatka samaa mallia! :)
http://llovewantneed.blogspot.com/
On mielenkiintoista pohtia merkin/brandin vetovoimaa ja se mikä itseisarvo itseassia nimellä on. Täällä jo tulikin esille megabrandien eettisyys tai sen puuttuminen, koska monet aidot ja feikit tuotteet tehdään viereississä tehtaissa monesti kaakkois-aasiassa. Mikä silloin on aitoa ja mikä feikkiä, jos tuotteen ovat valmistaneet samat ihmiset samasta materiaalista? Kertooko tällöin aitoudesta pilkun paikka hinnassa…
Monet ostavat ulkomailta “aitoja kopioita”, minä myös, Esim mun louis vuittonin laukku. Hyvin aidon näköinen printteineen, nappeineen ja lukkoineen. hinta ja laatu paljastaa ettei ole aito. Tosi huonotekoinen, meinaa hajoilla jo tosissaan ja hinta oli 40€. Sit ne viron torilla myynnissä olevat, jotka ei oo mistää kotosin. nimet on väärin ja kuvat ja väärin. Että ehkä mielipide on se että tässä pätee sama kun näissä halpamarkettien vaatteissa. jostain nekin on kopioitu, ja näin tavallinen ihminen saa ne käyttöön..
Haluan vielä tässä vaiheessa tehdä selväksi, etten itse siis missään tapauksessa osta feikkejä eli väärennöksiä, joita myydään alkuperäisen tuotteen nimellä. Kopioilla viittasin tekstissä tuotteisiin, joihin on haettu “inspiraatiota” jostakin toisesta tuotteesta, ehkä hitusen varioiden. Toisinaan näitä kopioita alkuperäisistä esikuvistaan ei erota kuin merkki. Niitä ei siis yritetä myydä alkuperäisversioina, vaan jonkun toisen brändin alla.
En itse ostaisi merkkilaukkua, jonka tietäisin väärennökseksi. Kopioiden suhteen olen hiukan armollisempi, koska on mahdotonta tietää, mistä kukin tuote on inspiraationsa saanut, ellei juuri sen kyseisen tuotteen alkuperäisversio satu olemaan itselle tuttu.
Piraatit, kopiot ja “tyyliset” on kaikki tuomittavia. Pitää olla ilman jossei ole aitoon varaa.
Laura: Olet aika nolo jos feikkivuittonia kannat.
Tosi hyvä aihe, jota olen itsekin pyöritellyt mielessäni monet kerrat. Laitanpa oman lusikkani soppaan minäkin ja kerron mikä tässä feikkeilyssä eniten ärsyttää. Minusta feikin ostaminen on väärin silloin kun…
A) Tietää ostavansa kopion jostakin toisesta, alkuperäisemmästä tuotteesta.
B) Toivoo, että kopiota luullaan aidoksi.
C) Uskottelee muille kopion olevan aito.
Jos siis omatunto antaa periksi ostaa katukauppiaalta vuittoni tai mulberry, niin sen kun vaan, kunhan et tule väittämään sitä aidoksi. Eikä mun mielestä “ne aidot on ihan ylihinnoiteltuja” ole mikään syy siihen, että saat luvan ostaa feikin ja uskotella sitä aidoksi. Se olisi sama ku menisit Espalle asumaan telttaan kun ei ole varaa ostaa sieltä asuntoa, mutta pääset silti sanomaan asuvasi Espalla. Kaikki kopioi kaikkia ja asian on, myönnettäköön, kinkkinen, mutta juuri tällaisten tiettyjen muotitalojen signature-tuotteiden kohdalla feikkeilyä on vaikea sulattaa…
Täysin samaa mieltä kanssasi! Riittää se, että itse tietää kantavansa olallaan, pitävänsä jalassa aitoja tuotteita. Merkeistä LV on ehkä helpoiten tunnistettavissa kopioksi. (Jopa ihan ulkonäöstä, että ei tarvitse aitouskoodeja päästä kurkkimaan =)
Ehkä vielä vähän täsmennän noita hajanaisia kommentteja.
Tavallaan suunnittelijalla on aina kaksi reittiä – ottaa joku hyväksi havaittu asia ja uudelleenmuotoilla se – tai lähteä tutkimaan vähemmän tallattuja polkuja ja yrittää luoda jotain kokonaan uudennäköistä. Jälkimmäinen on toki haasteellista ja siinäkin usein päätyy varioimaan jo käytettyjä teemoja, tiedostaen tai vahingossa. Suunnitteljalle on ihan luvallista käyttää aikaisemmin suunniteltua inspiraation lähteenä ja luoda siltä pohjalta omaa.
Ensimmäistä vaihtoehtoa käytetään todella paljon. Gucci tekee loafereista uusia variaatioita, Lanvin tekee ballerinakengän toisensa jälkeen, Mulberry tekee version klassisesta satchel -tyyppisestä kassista (Alexa). Missään näissä tapauksissa ei voi väittää, että merkkituote on tehnyt jotain erityisen omaperäistä. On ihan luonnollista, että kun joku tämäntyyppisistä tuotteista nousee pinnalle saman klassikon variantteja halpaversioina tulvii markkinoille ja tässä ei minusta ole mitään väärää. Aleksi 13:sta ostettu “Alexan näköinen” laukku ei mielestäni millään tavalla täytä mitään “kopioinnin” tai “inspiroitumisen” kriteerejä. Alexa toi satchel-tyyppiset laukut valokeilaan ja yhtäkkiä niitä näkyy kaupoissa enemmän – halpaversiosta saa nauttia ihan samalla tavoin kuin Mulberryn kalliista variaatiosta klassikkoteemasta.
Minusta harmaalle alueelle alkavat mennä nimenomaan JC:n kaltaiset merkit, joiden _koko_ _bisnesidea_ perustuu muiden, varsin omaperäistenkin muotoiluideoiden suoraan kopiointiin. Ostin itse JC:n kengät kun en yhteyttä tajunnut, mutta kieltämättä jälkimaku ei ole hyvä kun se innoittaja sitten löytyi. Enpä usko, että kaappiini toisia JC:n kenkiä enää päätyy. H&M, Topshop ja erityisesti Zara tekevät paljon samaa – mutta ei kuitenkaan pelkästään, erityisesti H&M:llä ja Topshopilla on vahvaa omaakin suunnittelua ja / tai kiinnostavaa suunnittelijayhteistyötä isojen nimien ja Topshopin tapauksessa myös nousevien nuorten suunnittelijoiden kanssa. Zara on ehkä pahin “inspiroitumisella” eläjä näistä vaateketjuista. Ostan sieltäkin kuitenkin toisinaan jotain, Zarassa materiaalit eivät ole huonoimmasta päästä ja minua jotenkin viehättää ketjussa se, ettei vaatteiden hinnoissa ole isoja markkinointikustannuksia (Zarahan ei mainosta). Ei tulisi kuitenkaan mieleenkään vetää niskaan “Celine”-lookkia by Zara *hrrr*.
Varsinaisia feikkituotteita en ostaisi missään tapauksessa. Tämä ei ole edes mikään laatukysymys, toisen tuotemerkin kopiointi on rikos monissa maissa – ja taitaapa olla niin, että joissain maissa jopa tuoteväärennöksen ostaminen on rangaistava teko.
Loistavaa keskustelua ja asiantuntevia kommentteja täällä, kiitos! :)
Minulle kävi tosiaan Jeffrey Campbellin osalta täysin samoin kuin sinullekin Kamicha eli oli autuaan tietämätön merkin copycat-maineesta ostaessani omat kenkäni. Toisaalta kukaan ei ole vielä pystynyt täällä keskusteluissa osoittamaan, että nuo tilaamani kengät olisivat kopio jostakin. Ei sillä, etteikö näin voisi olla, mutta toistaiseksi kukaan ei ole vielä tunnistanut, joten elättelen toivoa, että ehkäpä JC:llä on jotain omaakin luovuutta pelissä.
En voi kyllä väittää itse olleeni yhtä viaton – mutta kuvittelin, että nuo osatamani nilkkurit olisivat olleet merkki siitä omasta luovuudesta :-D.
Alun perin JC taisi lykätä tuon Tick-nilkkurin myyntiin heti kun Ashih for Topshop -nilkkurit tulivat myyntiin ja alkoivat saada suosiota http://rawhem.com/blog/wp-content/uploads/2009/12/topshop-ashish-ankle-boots.jpg
Yllätys yllätys, ensimmäiset kuosit olivat poninkarvaa, leoprinteillä…
http://intheircloset.com/wp-content/uploads/2009/12/jeffrey-campbell-tick-cheetah-print-platform-wedges.jpg
Mutta JC:hän tekee sitä, että kun malli myy, niin siitä tulee abou ziljoona eri kuosi- ja koristeluversiota, esim. Tickeistä nuo niittiversiot – jotka ovat kyllä jo mukavan etäällä esikuvistaan.
Itse en taas osaa katsoa, että esimerkiksi nuo Tickit olisivat sama kenkä kuin minun ostamani Kaylat. Kiilakorolliset nilkkurit kun tuppaavat kaikki olemaan vähän tuon mallisia, varren ja koron korkeus tietenkin vaihtelee. Ja siitäkin syystä itse ajattelen, että niittikoroin varustettu umpinainen Kayla on aivan eri kenkä kuin leo-printillä varustettu peeptoe-nilkkuri. :) Mutta siis aika perusmallisethan nuo Kaylat ovat, juju piilee lähinnä siinä niittikorossa. Mutta voipi tosiaan olla, että joku viisaampi osaa vielä kertoa, mistä sekin idea on pöllitty. :D Hauskaa sinänsä, että JC kuitenkin tekee kenkänsä suhteellisen laadukkaista materiaaleista ja melko hyvin, eikä noiden hintakaan ihan sieltä halvimmasta päästä ole. Näin ollen on sitten vielä markkinarakoa niille halpis-kopioijille, jotka matkivat muita matkijoita. :D
Ei, piti vielä vähän tarkistaa! Kyllä nuo niittiversiot taisivat olla ensimmäiset Tickit JC:llä – mutta kyllä niillekin taitaa löytyä esikuva… …Pradalta, Givenchyltä?
Jos löydät kuvia niistä originaaleista, olisi hauska nähdä! :)
Ah joo tajusin väärin, että sinulla on Tickit (niistäkin on tuo niittipohjaversio) – mutta Kayla on siis sama mutta umpinaisella varpaalla? En tosiaan ole varma löytyykö näille mitään suoraa esikuvaa ja kuten totesit niin muoto on tosiaan hyvin geneerinen. Arvailin Pradaa (myöskin samalla MiuMiu:ta) ja Givenchyä siksi, että molemmat harrastavat wedgejä ja paksujen pohjien leikkauksia / kuviointeja. Siihen aikaan kun nämä JC:n niittipintaiset tulivat myyntiin taisivat myös Louboutinin niittikoristellut mallit olla aika pinnalla – tosin en usko, että niistä wedgesaapasta tai wedgepeeptoesaapasta löytyy. Ja se Marantin niittivartinen saapas tulee mieleen… …olisiko siinä kokoelmassa ollut jotain muita variantteja?
Ehkä minulla on vaan perustavaa laatua oleva epäusko siihen, että kyseiseltä merkiltä voisi tulla ulos jotain omaperäistä :-D. Mutta ei minusta JC:n kenkien ostaminen mikään maailman suurin synti ole – eikä JC tosiaan ainoa, joka ratsastaa kuuluisampien suunnittelutyöllä. JC vaan tekee sitä aika härskisti.
Mulla on kans vähän ristiriitaiset fiilikset tästä asiasta. Kopiot siedän, en tosi tietoisesti omista ja loppujen lopuksi merkkitietämykseni on niin huono, etten kopiota tunnistaisi välttämättä. Mutta feikkejä en voi sietää :D On aivan oikeasti säälittävä nähdä joku Turkin reissulta 20 eurolla ostettu “Louis Vuitton” jonkun kainalossa kiikkumassa..! Se vaan antaa jotenkin sellaisen kuvan, että se ihminen joko luulee huijaavansa kaikkia ja laukku on siinä vain siksi, että olisi siisti omistaa merkkilaukku ja esittää näin että sellainen olisi omistuksessa..
Täällä on todella mielenkiintoista keskustelua.
Sinua, Jenni, saattaa kiinnostaa tämä, koskapa innoitit postaustani:
http://kulturkummastus.blogspot.com/2011/03/miten-erottuu-kopiosta.html
sehän on ihan ymmärrettävää. siis eihän kaikilla muodista kiinnostuneilla kuitenkaan ole rahaa aitoihin muotiluomuksiin.
Pitänee itsekin vastata, kun kerran kysyinkin :)
En olisi itse blogissa mainostanut kopioksi TIETÄMÄÄNI tuotetta (mainostahan se ilman muuta on, jos tulee suositussa blogissa mainituksi). Toisaalta en tunne merkkituotteita juuri lainkaan, joten vahingossa saattaisin helpostikin sortua moiseen. En pidä tietoista kopioimista hyväksyttävänä vain siksi, että se demokratisoisi muotia. Totuus on, että jos ostaisimme vain sen minkä tarvitsemme, useimmilla meillä OLISI varaa vaikka aitoihin muotiluomuksiin.
Kuten jotkut muut keskustelijat ovat sanoneet, tuotteen eettisyys ylipäänsä on tärkeämpi kriteeri (sen arvioiminen vain on kieltämättä tosi vaikeaa). Monet halvat ketjut polkevat hintoja juuri pitämällä suunnittelijakulut alhaisina, ja niitä välttelen joka tapauksessa. Mutta eipä hätää: mulle on kertynyt niin iso vaatekaappi, että on todella helppo jättää ostamatta kaikki, mikä ei tarkkaan vastaa kaikkia kriteereitäni. Sitten ollaan ilman, eikä alasti tarvitse tosiaankaan kulkea :). Veikkaan, että suurella osalla meitä länsimaisia ihmisiä asia on juuri näin.